maanantai 24. marraskuuta 2014

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein parasta



Mainitsinkii jo muutama postauks taakseppäin niistä vähän huonommista uutisista...
Se on nyt nimittäin niin et meitsi palaa 20.12 pysyvästi Suomeen.

Juteltiin perheen kanssa viime viikolla ja päätyivät siihen tulokseen et Rapsulle on paras jos hoitaja vaihtuu tammikuussa että hän kerkee tottua siihen kunnolla ennen kun uusi perheenlisäys syntyy keväällä. Miullekkun alunperin lupailtii et saisin olla kevääseen asti mutta ymmärrän toki näiden pointin sillä uus lapsi tulee varmasti shokkaamaan rapsua ja sit jos siinä hässäkässä mie lähtisisin pois ja uus hoitaja tulis ni raukka menis varmaan sekasin. Mitään moittimista miussa ei ollu, et oisivat mielellään pitäneet miut toisenki vuoden ellei pitäis lähtee Suomee opiskelee.
Kyllähän tää harmittaa iha sikana koska en todellakaan ois ollu viel valmis lähtee kotiin ja ku en ollu ollenkaan varautunu tähän. Tuntuu et miula on kaikki ihan kesken täälä ja et kuukaus on ihan liian vähän saaha täälä kaikki päätökseen! Miun ihanat tytöt jää tänne joita tulee iha törkee ikävä! Se et ollaan oikeesti tunnettu vaan alle vuos kaikkien kanssa mut se et miten läheisiä meistä on tullu ja miten paljon meilä on yhistäviä tekijöitä ja miten paljon ollaan keretty kokee yhessä!? Siis ihan uskomaton vuos alkaa olla takana ja vaikka nyt tuntuu et paljon on kokematta ja tekemättä ni kyllä ku noita vanhoja postauksia lukee ni kauhee miten paljon myö ollaankii tehty! En vaihtais tätä kokemusta mihinkään! 
Tää jää niin miun sydämmeen ja Lontoosta on tullu miule toinen koti!
Tiiän jo nyt et tuun itkee niin paljon sinä päivänä ku sanon heipat tytöille sekä kun perhe saattaa lentokentälle.

Miten voin vaa luopuu tästä kaikesta? Rapsustakii!? Oon nähny sen ensiasekeleet, kuullu ekan sanan, asekeleiden vaihtuvan juoksuun, itkevän ja nauravan. Se on saanu miut nauramaan, se on kasvattanu minuu ihmisenä ja oppimaan vastuuta uudella tavalla. Oon oppinu niin paljon uusia asoita itestäni tän vuoden aikana itestäni sekä maan kulttuurista ja asioista, kokenu uutta, asioita joita en ikinä ois oppinu Suomessa.

Desktop3
Toinen ongelma tässä on se et miun pitäs nyt saaha kaikki miun kamat kerralla Suomeen öö? Luojan kiitos se Laura on tulossa tänne et se ottaa jo pois lähtiessä yhen matkalaukun miulta täältä mukaansa ja mie koitan sit saaha loput tavarat vielä kahteen matkalaukkuun:D! Yhen pahvilaatikon jo pakkasin et laitan sen menee jo Suomeen päin postissa.
Desktop2
Ihan silmät kostu ku kirjotin tätä koska tänne jäävät ihmiset on miule vaan niin rakkaita! Koitan saaha heti keväällä lennot tänne ja tulla moikkaa miun tyttöjä ku on paikkakii jossa yöpyä.
Jotenki tuntuu et täältä on paljon vaikeempi lähtee pois ku taas tammikuussa ku tulin tänne. Sillon olin innoissani kaikesta tästä ja olin nii valmis tulemaan tänne! Toki sillonki itkettiin lähtöpäivänä mut nyt on ihan sika vaikeeta tää paluu vaikka tietää et pääsee rakkaitten luo sinne Suomeen!

10 kommenttia:

  1. Voi vitsit, tosi harmi kun jouduit aikastaan lähtöä :( Sun reissusta on ollu niiin ihana lukee! :) Mut muista toki, että suomessaki on paaljon ihania ihmisiä ja tapahtumia, eikä ne lontoon ihmisetkään mihinkään häviä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii, niitä ihmisiä ootanki eniten paluussani! Tapahtumia ei niinkään savonlinnassa oo/paikkoja joihin mennä ku täälä niitä riittää vaikka joka viikonlopulle oma paikkansa.

      Poista
  2. Voi että kyl tuli itelläki tippalinssiin tätä lukiessa! En vaan tajuu et lähet! <3

    VastaaPoista
  3. Voi Saija minuuki alko itkettää ku tätä luin<3 mie tekisin mitä vaan et saisin siut pysymään täällä mut valitettavasti on asioita jotka ei oo aina omassa päätäntävallassa :( pahinta on ikävä mut kyllähän myö jotenki tästä yhessä kaikki selvitään, ja onneks on whatsappit sun muut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä...! Koitan tulla mahollisimman pian käymään!

      Poista
  4. eikä, tosi harmi kuulla nuo uutiset :( vuodessa ehtii varmasti kiintyä niin ihmisiin kuin paikkoihinkin, sitä ei tosiaankaan voi kieltää! mutta luulen että kyllä työ jatkossakin pidätte yhteyttä Lontoon tyttöjen kanssa ja näette vaan kun on mahdollista!<3 :) tsemppiä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii aivan varmasti pidetään! Kiitos paljon♥

      Poista
  5. Voin kuvitella miten kurjalta tuntuu lähteä! Ootko miettinyt että etsisit jotain toista perhettä Lontoosta ketkä tarvitsisivat au pairia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo kyllähän nääkii sano et ne vois auttaa minuu ettii uuen perheen jos haluun jäähä. Mut lähtisin kumminki suomee toukokuussa ni aattelin et en jaksa enää opetella uuen perheen asioita neljäks kuukaudeks et samaku lähen sit suomeen. Kyllä miule nannyn hommia tarjottiin ku käytiin eilen suomikirkolla pallerokerhossa mut nannyn hommissa on vaa se huono puoli et pitäs ettii oma kämppä...

      Poista